Lontoo, UK 2014: Matka 6.11-2.12

Oli keskiviikko 26.11, lähdin suoraan koulusta keskustan kautta lentokentälle. Keskustan rautatieasemalla kävin vaihtamassa rahaa, en onneksi ollut jättänyt sitä yhtään viime hetkeen... Ostin Kotikonnusta nachoja ja Pätkis-pussin, sekä smoothien bussimatkalle. Onneksi se junayhteys keskustan ja lentokentän välille on tulossa, toi bussilla kulkeminen on melko köykästä.

Lentokentällä vedin loputkin smoothiet naamaan ennen turvatarkastuksen läpi menoa. Mulla oli aika paljon aikaa himmailla kentällä, joten kävin vessassa pari kertaa, latailin kännykän akkua ja näpytin tabletilla. Mun kännykän akku oli reistaillut jo pidemmän aikaa ja aiheuttanut ylikuumenemista, jolloin puhelimen näyttö meni käyttökelvottomaksi. Oli vähän hurja lähteä reissuun vajavaisella puhelimella, mutta kyllä se aika hyvin pelitti. :D Olisin vienyt sen huoltoon, mutta kun mun kamera, Sony QX100, on uutta teknologiaa ja vaatii älypuhelimen kaverikseen, eikä ollut takeita, minkä puhelimen saa Soneralta lainaan, jos saa edes mitään. Päätin siis ottaa riskin ja mietin ostavani Lontoosta jonkun halvan puhelimen jos ei muuten auttaisi.

Jonkin aikaa lentokentällä himmailtuani oli aika nousta koneeseen. Pääsin paikalleni ja heitin vetolaukun hattuhyllylle. Sitten tajusin, että viimeksi vessassa käydessäni olin unohtanut ne juuri ostamani eväät (nachot jne) vessaan... ei ollut enää mitään mahdollisuuksia käydä hakemassa niitä. No, eipähän tullut tarpeettomia kaloreita. ;) Näin ainakin yritin ajatella kun vieruskaveri söi suklaataan...

Norwegianilla lentäminen oli jo tuttua, olihan tää jo mun toinen reissu Lontooseen tyyliin kuukauden sisään. Perillä oli passien tarkastus, nyt jopa osasin mennä siihen automaattiseen passintarkastukseen, kun ajattelin, että se olisi nopeampi. No, ei ollut. Se kone ei tunnistanut mun kasvoja ja jökötin siinä varmaan 5 minuuttia kasvot kameraan päin. "Manuaalisessa" passintarkastuksessa ei ollut yhtään jonoa, ois pitänyt mennä sinne. Eli vinkkinä siis, jos ei ole jonoja sinne ihmistarkastajien luo, mene sinne, luultavasti on nopeampi!

Kun pääsin toiselle puolelle, päätin käydä vähän syömässä evästä. Gatwickin kenttä ei ole hirveen iso, mutta kyllä se Oulun ja Helsingin päihittää tarjonnallaan. Menin Costaan ja söin siellä kinkku-juustokroisantin ja ostin belgialaissuklaabrownien, joka oli niin äklömakeeta, että piti ottaa 2/3 mukaan ja syödä myöhemmin. Sen jälkeen päätin vielä nälissäni ostaa Bootsista jonkun pastasalaatin, jottei nälkä yllättäisi ennen kuin pääsin Kentish Towniin. Olin menossa sinne tapaamaan mun kaveria Lauraa, joka on ihan suomalainen, mutta asuu Lontoossa vakituisesti. Laura ei tosin Kentish Townissa asunut, mutta oltiin sovittu tapaaminen siellä. Pastasalaatin osto osoittautui hyväksi valinnaksi, koska menin väärään junaan ja matkailin Lontoon ulkopuolelle...

Evästauko Costassa ja äklömakea brownie.

En ymmärrä miten menin väärään junaan, koska siinä taululla oli ihan selvästi mihin juna oli menossa. Veikkaan, että edellinen juna oli myöhässä ja se tuli sitten sen aikana siihen ja mä hyppäsin väärään. Neuvoin vielä jotain ulkomaalaista, että "joo tää menee London Bridgelle!" Toivottavasti se parka löysi itsensä oikeaan paikkaan, vaikka hypättiinkin johonkin ihan toiseen junaan. Se tosiaan meni Lontoon ulkopuolelle. Olis varmaan kannattanut jotain tehdä siinä vaiheessa kun kuulin kuulutuksesta, että "we're in a queue to get out of London" :D No, söin salaattini ja kuuntelin musaa, kunnes aloin ihmetellä, miten kaukana oikein olinkaan. Kysyin vieruskaverilta, että "hei missä päin karttaa ollaan?" ja esittelin sille sitä Lontoon metrokarttaa  Se osoitti jonnekin kartan yläpuolelle, eli metsään menin hahah.

Hyppäsin seuraavalla asemalla pois kyydistä ja kyselin aseman työntekijöiltä, miten pääsisin London Bridgelle. Junaliikenteessä oli jotain viivästyksiä, joten pelkäsin joutuvani odottamaan kauankin. Mukava työntekijä asemalta kyseli mihin olin menossa, sanoin ekaksi London Bridgen ja sitten Kentish Townin. "Why do you wanna go to London Bridge first?" tuli kysymys. Sanoin, etten oikeastaan tiedä, luulin että sieltä mennään sinne. En ole tosiaan Lontoon ulkopuolelta koskaan tullut yksin takaisin. :D Hän kertoi, että kyseiseltä asemalta lähtis ihan suora juna Kentish Towniin ja se oli just saapumassa asemalle. Junassa oli paljon vaunuja ja ne vaan vilisi siitä mun ohi, kysyin, että "siis tääkö juna?"

"Yes, this is your train."

"But it's moving... you sure?"

"No you have to hop on it while it's still moving... haha no it'll stop soon."

Hehe... no hyppäsin sinne ja oli taas kyseessä juna, jossa ei näy pysäkkejä missään valmiina, joten piti vaan tuijottaa pilkkopimeään ja toivoa, että oma pysäkki näkyis sopivasti. Kello oli jo jotain yhdeksän illalla, joten oli pimeää. Olin just vaihtamassa biisiä, kun katoin ikkunasta ulos ja etsin pysäkin nimeä. Tuli pikainen nouseminen penkistä, kun tajusin, että pysähdyttiin Kentish Towniin. Äkkiä laukun kanssa ulos ja Lauraa etsimään. Lauran kanssa sovittiin tapaavamme McDonald'sissa ja menin sinne odottamaan. Mäkissä oli ilmainen WiFi, joten ei hätää. ;)

Laura tuli ja mentiin bussilla sen luokse Hendoniin, Pohjois-Lontooseen. En tiedä missä Kentish Town on, saattoi sekin olla Pohjois-Lontoossa. :'D En osaa ilmansuuntia kovin hyvin. Oli ihana tihkusade, näkyvyys ja viihtyvyys nolla. En pimeässä nähnyt Hendonia juurikaan, mutta samanlaista kun muuallakin Lontoossa, missä olin käynyt haha. Laura asui sukulaisensa luona, jonne mentiin sitten yöksi.

Hendon seuraavana aamuna.

Syy, miksi lähdin Lontooseen niinkin pian edellisen reissun jälkeen, oli erään bändin keikka. Yllätys yllätys, bändi ei ole Paramore, vaan New Found Glory, jonka näin viimeksi Parahoy-risteilyllä. En silloin voinut sietää niitä, enkä oikeastaan ollut täysin myyty ennen Lontoon keikkojakaan, mutta halusin nähdä niiden lämppäribändin, Candy Heartsin. Molemmat soittaa pop-punkia ja kiertueen nimi olikin "Pop Punk's Not Dead". NFG:n kitaristi Chad seurustelee lempibändini Paramoren laulajan Hayleyn kanssa ja Twitterissä oli uumoiltu, että hän olisi tulossa poikakaverinsa seuraksi kiertueelle jossain vaiheessa. No, näinhän sitten kävi. Olin rupeamassa nukkumaan Lauran luona, kun Hayley laittoi Twitteriinsä kuvan kädestään, johon oli rustannut jotain lyriikoita. Eräs kaverini viestasi minulle ja sanoi, että "Toi on otettu ihan saletisti lentokoneen ykkösluokasta, se on varmana lentämässä Lontooseen!" No, senpä näkisi aamulla sitten.

Nukuin, Laura parka joutui lähtemään jo kahdeksalta ulos ovesta, joten hänen unensa eivät olleet kovin pitkät. Ei ehditty harmikseni paljon juttelemaan Lauran kanssa, mutta oli ihana nähdä edes hetkellisesti. Iso kiitos vielä majoituksesta hänelle! Laura lainasi minulle myös Oyster Cardin, jota ei tarvinnut. Muistuta, että palautan sen sulle jos luet tätä! :D Kun aamulla heräsin, englantilainen kaveri laittoi viestiä: "Hayley on Lontoossa, Chad laittoi kuvan Instagramiin!". Kävin tsekkaamassa kuvan ja tottahan se oli. Mietin, törmättäiskö me siihen mun kaverin Alicen kanssa, koska oltiin menossa Lontoon keskustaan lounaalle sinä päivänä. Soitin Alicelle ja sovittiin tapaamispaikka ja aika, josta molemmat kyllä myöhästyi hahah.

Naama kuntoon ja kaupungille -selfie. Kuva sisältää tuotesijoittelua aika rankasti.

Laura oli neuvonut mulle, miten pääsisin Hendon Centralin metroasemalle, mutta menin tietty taas väärään suuntaan ja kysyin joltain papalta, miten pääsisin oikeaan paikkaan. Hän neuvoi ja pääsin seuraavalle etapille, bussipysäkille. Siellä piti kysellä joltain perheenäidiltä, että mihin päin oon oikeen menossa bussilla heheh. Pääsin kommelluksitta Hendon Centralin metroasemalle ja hyppäsin Northern Lineen, suuntana Tottenham Court Road.

// Tämän piti jatkua toiseen postaukseen, mutta jostain syystä jäi bloggaus 2014 vuonna, eli tää jäi nyt tähän mutta jos muistan tästä jotain niin postaan :D T. Lidia vuodesta 2020