tiistai 18. lokakuuta 2011

Party in the USA


Pistä soimaan Mileyn biisi. :) Ei oo kyllä juhlat nyt täällä mutta. Ehkä jossain päin USAa on!

Vihdoin ollaan Floridassa, eihän siihen mennytkään kuin vuorokausi :D Vitsi tää näppis on vaikea käyttää, koko ajan painan ihan outoja nappeja. Kirjaimista sen verran, että ä:n sain kopsattua silleen, että liitän sen aina tekstiin, mut en jaksa sitä o:ta, jossa on pisteet päällä kopioida. :D

Charles De Gaullen lentokentta
Herättiin Suomessa siis 4.45 ja taksi tuli hakeen Helsingin lentokentälle noin tunnin kuluttua. Ei nukuttu kumpikaan kovin hyvin sinä yonä, ku koko ajan havahteli ja toisaalta odotti sitä herätystä. Helsingissä hypättiin Pariisin Charles De Gaullen -kentälle menevään koneeseen, joka kesti noin kolme tuntia, jos muistan oikeen. Vaikka ollaan oltu äidin kanssa ennenki tuolla kentällä ja Pariisissa, en ite muista mitään siitä ku olin niin nuori, eikä äitikään muistanut. Se oli todella iso ja sekava, joka puolella luki vaan, että check-in, vaikkei meidän tarvinu tehä sitä, koska me tehtiin se jo Suomessa. Ja ihanat ärsyttävät ranskalaiset, jotka ei voi englantia puhua, oli kyllä tosi avuliaita... ei. Ranskaa vaan solkkasi päälle ja meidän ranskantaidot rajoittuu 'merci;, 'au revoir' ja 'bonjour':iin, joten ei oikeen tajunnut...

Toi oranssiliivinen ja sen vieruskaveri alko tanssiin :D hah
Sitten ku oltiin vihdoinkin uudessa turvatarkastuksessa Pariisissa, alko yhtäkkiä henkilokunta huutamaan ranskaksi ja viittomaan ihmisiä pois sieltä alueelta. Pyydettiin englanniksi informaatiota ja ne sano, että menkää tonne kauemmas. Ajattelin eka, että mitä pelleilyä tää on, mutta sitten alko tulee armeijan vaatteisiin pukeutuneita miehiä kiväärit kädessä heiluun sinne, nii mentiin kyllä pois alta... Joku oli vissii jättänyt matkalaukun yksin sinne turvatarkastukseen, ja sehän on aina epäilyttävää... Siinä lähti muihinkin USA:n kohteisiin lentoja, joten turvallisuutta kytättiin tarkoin. Päästiin sitten takasin turvatarkastukseen odottelun jälkeen ja koneen lähto oli jo myohässä ja ihmiset juoksi ihan sekoina jonoista piittaamatta muiden ohi.

Vihdoin oltiin lentokoneessa ja innostuin heti niistä pienistä näytoista, jotka on jokaisen omia. Kävi vaan ilmi, että mun kaiuttimet ei oikeen toiminut (tai kuulokkeet) ja valituksia tein, yrittivät korjata, muttei auttanu. Aion valittaa siitä, jos on mitää mahiksia saaha rahoja vähänkään takaisin. ;D Meidän viereen istui Intiasta kotoisen oleva nainen, joka asui Floridassa. Juteltiin sen kans välillä ja se oli tosi mukava. Lennolla oli myos ihan mukiin menevän näkoinen stuertti... ;) Se iski mulle silmää, mut niin ne ranskalaiset tekee... Ranskasta puheenollen, sitä sai kuulla paljon lennolla, alko jo ärsyttää ku ei tajunnu mitään. Meidän takana istui nuori äiti taaperoikäisten poikiensa kanssa, ja ne tietty riehu siellä ja potki selkänojia... äiti sano niiden äidille siitä ja vastaus oli: "He is two... what can I do?"... eli joo. Sit ku ne nukahti, yritin vihdoin itsekin nukahtaa, ku olin nukkunut viimeksi Hesa-Pariisi-lennolla. Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin, koska edessä oleva nainen (selvästi kuherruskuukautta menossa viettään, koska se pussaili miehensä kanssa koko ajan ja valitettavasti näin sen, koska se miehen penkki oli niin alhaalla, et siihen jäi väli) katsoi Morsiusneidot-leffaa ja nauro tasasin väliajoin isoon ääneen... Kuvittele semmonen HUAHUAHUAHUSHOHOAHA nauru ku yrität nukkua... No, näille voi jo nauraa. Intialainen vieruskaverinikin nauroi mun kanssa haha.

Joku valtio kai tuossa on...
Tuossa ennen oli hieman kuvia lentokentiltä ja koneesta. Pariisissa en ehtiny kuvailla kauheesti, koska sen turvallisuuspommihässäkän takia tyyliin juostiin joka paikkaan.

Yhdeksän tunnin lennon jälkeen päästiin vihdoinkin Miamin lentokentälle. Lennolla oli suht hyvää ruokaa, ja limsaa sun muuta sai juoda niin paljon ku halusi. Minä tietenkin vedin Cokista koko ajan. Oli outoa olla niin isossa lentokoneessa 435 muun kanssa. :) Miamin lentokentällä oli ihan kauheesti passitarkastuksia sun muita, otettii kaikista sormista sormenjäljet ja vielä kasvokuva. Se joka otti noi edelliset saa mun puolesta kyllä vuoden pirteimmän tyontekijän palkinnon.

Minä: "So do I put my left hand first?"
Jäbä: "I did not say anything yet... ok now left hand four fingers"

... ja kuvittele miehelle monotoninen ääni. Mua alko heikottamaan ja mahaan sattui liika Cokis, joten jonotellessa tyyliin konttasin siellä, mut mun huonon olon takia päästiin jonossa hieman eteenpäin. Meidän takana oli espanjan kielinen perhe, joka oli käynyt Euroopassa (Suomessakin kai) ja sain hieman puhua espanjaa niiden lasten kanssa. Ne kehu mua vaikka kysyin vaa tyyliin lasten ikää, nimeä jne. :D No, semmosia ne latinot on. Niillä oli ehka 10v poika, joka osas vähä englantia nii se mulle vaa, että: "Hello!" :D Ja holaa hoettiin. Laukut syynättiin useaan otteeseen ja sitten päästiin vihdoinkin pois sieltä, ja piti etsiä bussi, jolla pääsi Tri-Rail-juna-asemalle. Kävin kysymässä joltain kahvilan naiselta apua, se puhu niin leveästi southern aksentilla (mikä se suomenkielinen sana on? eteläkorostus?), että unohdin ihastuksissani melkeen kuunnella ohjeita. Saatiin ohjeita ja mentiin bussipysäkille odottelemaan. Siinä juttelin kahden latinota näyttävän pojan kanssa, että mistä tulin ja miten pääsee sinne ja tänne. Olivat mukavia, Suomessa en ikinä vois puhua tolleen kenelleen. Englanniksi asiat on helpompia. :D

Päästiin bussiin, jossa oli vaan espanjaa puhuvia tyyppejä... luulin koko ajan, että joku ampuu mut. Okei, ehkä hieman luulosairautta, mutta mua pelotti ku ne tuijotti enkä tajunnu mistä ne puhuu. :D Espanja on jotenkin sopiva gangsterikieli. Aion kyllä jatkaa espanjan opintoja, sitä kieltä tarvii kyllä. Bussilla mentii Tri-Rail-juna-asemalle ja kaikkien sekoilujen jälkeen päästiin oikeen junaan, joka meni Pompano Beachille. Matkalla ohitettiin mm. Hollywood, West Palm Beach ja Cypress Creek. West Palm Beachilla oli isoja siltoja, joiden alla oli ihmisten vaatteita kuivumassa, koska siellä asui alkoholisteja joita näinkin. Surullista.

Sataa vetta ja poydalla luuranko
Vihdoinkin päästii Pompano Beachille ja äidin entinen matkaopastyokamu Marita tuli vastaan autolla. Olin melko hiljaa autossa, koska meinasin nukahtaa pystyyn. Katselin kyllä maisemia enkä voinut uskoa olevani Floridassa. Näkyi Subway ja vaikka mitä Martteja (ruokakaupat) ja pysähdyttiin ottaan ruokaa jostain kanaravintolasta, nimeä en tiedä, koska olin sekasin. :D Oli ihan hyvää! Sitten ajettiin Coconut Creekiin, jossa Aleksi, Maritan poika jo odotti meidän ruokalähetystä :D Lexi menee kouluun joka päivä klo 6.55 eli herää 5:30!! Ja pääsee vasta kolmelta... ihan kamalaa. Amerikkalaisten pitäis kyllä hioa tuota systeemiä. Täällä syotiin ja juteltiin, kunnes mentiin nukkumaan. Lämpoasteita on jotai +25 C ja satanu on, huomennaki vissiin vielä ja joku pikku myrsky tulee tänään. Sitten pitäisi seljetä tuon ilman, mut ei mua kyllä haittaa, vaikka sateleekin. Tukka on vaan kihara koko ajan, mutta nämä kelit sopii shoppailuun ja sisätilojen (TV:n) tutkimiseen. Voisin käydä suihkussa kohta, hiema limainen olo. Täällä on niin kosteaa, ettei tarvi rasvata ihoa juuri ollenkaan, ihanaa!

Meinaan nukahtaa pystyyn nyt ja kello on vasta 12 päivällä... mitähä sitä keksis. Tuossa äsken käytiin käveleen tätä aluetta ympäri, oli paljon lintuja! Ja koiran jätteet pitää siivota, tai voi saada 50-1000 dollarin laskun... huomasin heti, että muutama oli rikkonut tätä sääntoä, hyi! 15 min kävelyn aikana ehti sataa tihkukuuroja koko ajan, mut meillä oli sateenvarjot. Lämmintä sadetta ei tosin edes meinaa huomata. Otettii sitten hieman kuvia Halloween-koristeista, joita on ympäri tätä taloa. Tosi hienoja, hauskaa, että täällä Halloween on niin iso juttu! Noni, nyt niitä kuvia. Musta ei ole kauheasti kuvia, eikä äidistä, koska ollaan melko hehkeitä vieläkin...

Pianokin on koristeltu Halloween-jutuilla!
Ja vessan peili
Ai niin, skypetin eilen Christien kanssa, ja mennaan niille tassa joku paiva. Lapset kuulemma odottaa jo innolla! Outoa oli olla samalla aikavyohykkeella Christien kanssa. Tas alla on nyt kuva musta tuossa pihalla, piti ottaa ennen ku alkoi taas satamaan. Aiti ei oikeen osaa kayttaa mun jarjestelmakameraa nii kuvat on mita on. :D Ja en oo jaksanu meikata taalla ja iho kukkii ja pla plaa.
Luonnollinen poseeraus keskella pihaa :D
Nyt meen syomaan. Heippa!




4 kommenttia:

  1. Haloo! Eikö täällä muut kommentoi? (Lue: muut nukkuvat tähän aikaan). Hieno homma että matka meni turvallisesti kaikkine pommihäsineen. Milloinkas se Halloween onkaan kun nyt jo koristelevat? Meillä on kyllä jatkuvasti siellä täällä noita peilissä olevia "koristeita" :-)

    VastaaPoista
  2. Solja, mun kavereita lukee tata kylla mut kommentoivat Facebookissa :) Sukulaisten kommentoimattomuutta en sitten osaa selittaa heh. Halloween on muistaakseni 31.10, etta ei siihen enaa niin kauan ole.

    VastaaPoista
  3. ää kateellisuuden multihuipennus :D tossa kuvassa missä sä oot ni pelkät puutkin ja talot näyttää paljon kivemmilta kun täällä :D kiva postaus :)
    ++ herranjumala noi kouluajat ;o

    VastaaPoista
  4. Heippa vaan Ameriikan matkaajat! Nauttikaahan nyt lomasta koko rahan edestä, sillä ennenkuin huomaattekaan, on paluu arkeen tapahtunut! Sitten on mukava muistella menneitä kynttilän valossa - 30 asteen pakkasessa pohjoistuulen vinkuessa nurkissa!!

    Hyvää lomaa,terv.
    Hilkka

    VastaaPoista